torstai 30. marraskuuta 2017

Syyskukkia

Lokakuun loppupuolella etsin jotain netistä ja osuin sitten sattumalta ET-lehden nettisivuille ja huomasin siellä olevan sukkakisan.


Kisan säännöt olivat yksinkertaiset, ota kuva neulomistasi ja itse suunnittelemistasi sukista ja lataa se lehden nettisivuille.


Mulla ei ollut yhtään itse suunniteltua sukkaparia valmiina (kuvia olisi toki ollut mutta kuka sitä nyt vanhalla kuvalla osallistuu) joten käytin yhden illan selaamalla lahjaksi saamani japanilaista mallineulekirjaa. Siis semmoista kirjaa jossa on erilaisia neulekaavioita, ei mitään valmiita ohjeita.


Löysin mallineuleen joka sopi aikomaani silmukkamäärään ja jota on kyllä aiemminkin käytetty sukissa mutta pikaisen googlauksen perusteella eri tavalla kuin mitä minä halusin käyttää.


Mulla oli myös sopivasti syksyisen harmaa lankakerä ja ajattelin sen sopivan malliin hyvin. Halusin sukkiin myös vähän väriä joten nappasin viime vuoden joulukalenteristani sopivan kirjoneulekuvion. Koska päädyin kukkakuvioon niin sukkien nimeksi tuli syyskukkia.


Neulomisaikaa oli pari päivää ja sukat piti vielä saada kuvattua edes jonkinlaisessa päivänvalossa.


Sain sukat valmiiksi yömyöhällä ja tarkistin vasta sitten koska kisa loppuikaan. Sopivasti seuraavana päivänä joten ehdin myös pingottaa sukat ennen kuvien ottamista. Nämä kuvat otin vasta kisakuvan jälkeen kun sukat oli kuivuneet ihan kunnolla. Kisakuva oli muuten ihan surkea, otin monta kuvaa ja kun olin lataamassa kuvaa iltapimeällä, huomasin että vain yhdessä sukat näkyi kokonaan.


Yllätyksekseni löysi sukkani 15 yleisöäänestykseen päässeen sukkaparin joukosta ja hihittelin niille muutamille kommenteille jotka koski just mun sukkien mallineuleita. En ole mielestäni matkinut ketään kun olen käyttänyt mallineulekirjaa, ehkäpä juuri sitä samaa jota varmaan muutama muukin suunnittelija on käyttänyt.


Ja koska joku vertasi tuota mun kukkariviä Marimekon unikoihin niin voin kyllä ihan rehellisesti kertoa että ei kyllä tullut unikot mieleenkään kun viime vuonna piirtelin kirjoneulekaavioita. Nämä kukkaset ovat osa vanhan latvialaisen lapasmallin isompaa kukkakuviota, sattui olemaan just sopiva silmukkamäärä niin otin sitten pienen osan erikseen.


Malli: oma
Lanka: harmaa Opal ja punainen Arwetta
Puikot: 2.25 mm pyöröpuikko


sunnuntai 26. marraskuuta 2017

Ei jatkoon

Joku ehkä huomasikin että mun messuostokset oli pääasiassa ihan peruslankoja ja mukana oli vain muutama kotimaisen värjärin ihkuvyyhti.


Messuilla oli toki kaikenlaisia ulkomaisia ihanuuksia myös mutta viimeisimmän pettymyksen jälkeen harkitsen seuraavaa ulkolaista ihanuutta erittäin tarkasti.


Juttu alkaa Jyväskylä Neulefestareilta. V 2016 ostin festareilta vain kotimaisten värjäreiden lankoja ja olin ostoksiini todella tyytyväinen. Tänä vuonna päätin kokeilla myös muiden maiden ihanuuksia niiden kotimaisten lisäksi. Ostin kolmea aika kallista lankaa, joukossa taatusti kallein ostamani lanka.


Tämä lanka ei ollut ihan niin kallista mutta koska halusin identtiset sukat ostin kaksi lankakakkua. Pettymyksestä saan luultavasti syyttää eniten ihan itseäni. Olen ihaillut kotimaisten värjärien liukuvärjättyjä lankoja ja miettinyt kivoja malleja joissa värin liukuminen sopisi malliin mukavasti.


Tälle langalle minulla oli suunnitelma. Lanka oli kerän keskeltä harmaata, ajattelin värin liukuvan nätisti ja saisin lahjaksi aikomani harmaat sukat kivasti kerän alusta ja värikkäämpi osa jäisi mun omiin sukkiin.


Super Sock Scarefestin viimeinen malli näytti sopivalta harmaalle liukuvärjätylle langalle joten otin langan puikoille.


Sukat aloitetaan kärjestä ja voi mikä pettymys kun tajusin muutamia kerroksia neulottuani että lanka ei ole vain liukuvärjättyä vaan myös raidallista. Enhän minä raitalankaa halunnut vaan semmoista kauniisti väriä vaihtavaa. Tykkään siis raitalangasta kovastikin mutta tätä lankaa en kyllä ostanut raitojen takia.


Samat tasaraidat jatkui koko sukan ajan, sävykin muuttui mutta kun noi raidat häiritsee. Lisäksi lanka on aika liukasta, pudotin muutaman silmukan ja nehän juoksi sitten iloisesti monta kerrosta alaspäin.


Näitä sukkia neuloessa totesin myös että semmoiset sock blank (sukkalankku) värjäykset ei ole myöskään mun juttu. Tämä lanka oli lievästi kiharaista ja jos jo se häiritsee niin en kyllä voisi neuloa myöskään semmoista purkulankaa pesemättä sitä ensin kunnolla ja siinähän on ihan liikaa työtä.


Näistä sukista sen verran että malli oli ihan kiva ja yksinkertainen, kuviot metsän puita ja puiden välissä kulkeneen isojalan jalanjälkiä. Varmasti mieluisat sukat saajalle ja langan paras puoli on se että tämä on vahvistettua merinoa joten ei varmasti kutita.


Malli: Squatchers
Lanka: La Fee Fil Merino Nylon
Puikot: 2.25 mm pyöröpuikko

Loppukerä on jo puikolla, raidoitus jatkuu mutta jos sukista tulee siitä huolimatta kivat niin pidätän oikeuden muuttaa mielipidettäni.

tiistai 21. marraskuuta 2017

Pikainen messupyrähdys

Alkuperäinen messureissu siis peruuntui ja päätettiin lähteä tyttären kanssa kaksin. Päästiin matkaan vähän myöhään ja välillä piti vielä viedä lapsenlapsi kotiin ja pysähtyä hetkeksi sylittelemään pienempää lapsenlasta.


Tamperetta lähetyttäessä tytär kertoi haluavansa myös Ikeaan ja mieluummin vielä ennen messuille menoa. Käytiin siis Ikeassa syömässä ja tytär shoppaili hetken.


Lopulta lähestyimme messualuetta ja kello oli melkein kolme. Hylättiin ajatus etäparkista ja ajettiin rohkeasti messualueen parkkiin.


Olin sitten melkein viimeinen blogistimerkin hakija, mun jälkeen merkkejä näytti jäävän enää kolme.


Koska suunnitelmat muuttui niin messuinnostus hiipui myös. En siis ollut selannut näytteilleasettajia paljoakaan vaan kiertelin siellä täällä vanhojen askelmerkkien mukaan.


Ekaksi suuntasin tilamaan Suuri Käsityö-lehden. Messutarjous on yleensä ihan hyvä ja kaupanpäälliset on yleensä olleet kivoja. Nyt oli niin kiire että tein vain tilauksen pikaisesti ja kassi ja lehdetkin meni sitten tyttären mukana.


Käytiin katsomassa patalappukisan näyttely ja ostin taitokujalta ohjelehtisen ja Pirkanmaan Kotityöltä toisen.


Mulla oli kyllä kamerakin mukana mutta se ottaa aina vähän itseensä laukussa ja säädöt oli pielessä. Päätin sitten vain kierrellä enkä kuvata kun siihen olisi kulunut iso osa vähäisestä messuiluajasta.


Harpottiin A-hallia pikaisesti läpi ja mentiin sitten C-halliin ja tilattiin myös tyttärelle lehti. Kylkiäislangat jäi vahingossa tytölle, muut kylkiäiset lupasinkin hänelle.


Sitten kiertelin lähinnä lankamyyjiä, Puffalasta ja Lentävästä Lapasesta mukaan tarttui kimallesukkalankaa tyttären sukkiin. Tyttärelle löytyi muutama kirja ja ostin vielä muutamasta kojusta lisää lankaa.


Kun C-halli oli suunnilleen kierretty, käytiin vielä A-hallissa ostamassa pari juttua lapsenlapselle. Ihanan heijastinliivin annoinkin jo samana iltana ja muita en nyt esittele kun ne menee lahjaksi.


Sitten vielä E-halliin ostamaan teetä.


Kello oli jo melkein viisi kun menimme vielä käymään Novitan osastolla jossa oli huhujen mukaan huipputarjouksia lähellä sulkemisaikaa. Ja olihan siellä, kilon pussi merinovillaa 2 euroa.


Ja viideltä kaikki loput langat euron kerä. Ostin vain tarpeeseen ja muutamalla eurolla. Eka kerä on jo puikolla.


Että puikkoja en sitten saanut ja muutenkin mun messuilu oli vähän hätäistä. Teetä ostin ja jotain pientä tyttärelle mutta muuten omat ostokset oli tänäkin vuonna lankaa.



sunnuntai 19. marraskuuta 2017

Vaikeaa

Neuloin taas pois vyyhdin aiempia messuostoksia. Tämän värin kuvaaminen oli kyllä tosi vaikeaa, en saanut oikeaa väriä yhteenkään kuvaan. Lanka on Roosa Nauha sukkalankaa ja väri tumma viininpunainen joka näyttää kuvissa joko pinkiltä tai joulunpunaiselta. Viimeisessä kuvassa värit on lähinnä oikeaa, sekin on vähän liian tumma.


Malli on taas Super Sock Scarefestistä, toiseksi viimeinen ohje jonka neuloin. Jätin siis vain yhden mallin väliin tänä vuonna.


Ohje oli vähän ylimalkainen. Mallineuleisiin on kaaviot mutta merkkien selitykset puuttui kokonaan.


Koska terä on sileää oikeaa nämä valmistuivat aika sukkelaan. Ihan en tiedä neuloinko tuon etuosan pitsineuleen oikein kun ne selitykset puuttuivat.


Kaavion mukaan neuloessa yhdelle kerrokselle tuli kaksi langankiertoa peräkkäin. Neuloin ne jonkun aiemman ohjeen mukaan seuraavalla kerroksella oikein ja nurin. Toinen vaihtoehto olisi ollut neuloa toinen oikein ja toinen kiertäen oikein. Tiedä sitten kumpi olisi ollut oikeampi tapa.


Ohjeessa on hyvin tummat kuvat ja Ravelryn ohjesivulla vain yksi tumma kuva sukan etupuolella joten vähän sokkona piti tällä kertaa neuloa.


Kummassakin sukassa on kuvio myös takana. Toisessa sukkassa skorpioni ja toisessa risti. Itse olisin tykännyt aloittaa takaosan kuvion myöhemmin, nyt ne on hassusti tuolla sukan yläreunassa.


Malli: Miss Ives
Langat: Roosa Nauha Sukkalanka ja Opal, sama harmaa mikä edellisissäkin sukissa
Puikot: 2.25 mm



keskiviikko 15. marraskuuta 2017

Kiemuroita

Olen neulonut Seinäjoen messuilta ostamiani lankoja innolla pois ja odottanut kovasti parin päivän päästä alkavia Tampereen messuja. Nyt kuitenkin alkaa näyttää siltä että messut jää valitettavasti tänä vuonna väliin vaikka hommasin jo blogisti rintamerkinkin.


Mutta menkää te muut messuille ja viettäkää siellä kiva päivä tai pari. Mä koitan saada aikani kulumaan muuten.


Messuilla on näyttää olevan tänä vuonna aika paljon lankamyyjiä, mun oli tarkoitus ostaa sieltä lankaa ja muutamat puikot nyt ainakin. Ja sitten jotain kivaa lapsenlapsille, pienemmän ristiäisetkin on pian.


Kannattaa sitten huomata niitä näytteilleasettajia selatessa että ihan kaikki eivät ole ilmoittaneet tuoteryhmiä joten esimerkiksi kivoja lankamyyjiä löytyy muitakin kuin ne joilla on langat mainittuna.


Sitten nämä kuvissa näkyvät sukat. Super Sock scarefestin malleja tämäkin. Ja taas aloitettiin varpaista ja tehtiin kiilakantapää. Ihan selvä trendi tänä vuonna.


Tein terästä aika pitkän, pikkuisen epäilytti sopiiko nämä kenellekään mutta hyvin näytti sopivan miehelle joka sai nämä isänpäivälahjaksi.


Malli: Analyzing Slimer
Langat: Opal
Puikot: 2.25 mm




sunnuntai 5. marraskuuta 2017

Pieni musta pipo

Nyt kävikin sitten niin että sain kyllä tänään valmiiksi sukat mutta kuvat jäi ottamatta kun pimeys yllätti neulojan. Eipä sitten esitellä niitä sukkia ennen ensi viikonloppua kun olen olen seuraavan kerran kotona valoisaan aikaan.


Onneksi kamerasta löytyi pari kuvaa aiemmin valmistuneesta piposta joka on jäänyt esittelemättä. Neuloin tän pipon pienelle pojalle joka kyläili meillä kesällä muutaman kerran ilman omaa lakkia ja sai sitten päähänsä aikuisten liian isoja pipoja. Heti kun kädet salli vähäisen neulomisen elokuun alussa, otin puikoille Novitan markkinoiman kashmir-sekoitteen ja etsin pienelle sopivan pipomallin.


Pipon ohje on jossain elokuussa ilmestyneessä lehdessä. Vahva veikkaukseni on että lehti olis Suuri Käsityö. Otin ohjeesta oikeastaan vain silmukkamäärän ja osan kavennuksista. Nin että onko tämä sitten neulottu ohjeesta vai ei. Puikkokoosta ei sitten niin minkäänlaista käsitystä, taisin neuloa tämän puisilla sukkapuikoilla. Ihan peruspipo kuitenkin. Myöhemmillä vierailuilla ipanalla on aina ollut oma päähine mukana joten pipoa ei ole pidetty kertaakaan, ei edes kokeiltu.


Tämä Novitan markkinoima  Mondial Gold Cashmere oli kyllä vähän pettymys. Ei ollenkaan niin pehmeä ja kiva neulottava kuin monet muut kashmir sekoitteet. Ja kuvien ottaminen mustasta piposta on juuri niin helppoa ja mukavaa kuin voi kuvitella. Kuvat on kuitenkin otettu jo syyskuussa kun valoa oli vielä kivasti.