Perinteinen kesäkäsityö

Olen jo useampana kesänä neulonut tai virkannut sängynpeiton tai torkkupeiton ja joskus jopa useampia. Tästähän on siis tulossa ihan jokakesäinen perinne.

Tytär mietti kovasti mitä antaisi ystävälleen häälahjaksi ja koska olen luvannut neuloa hänelle tilauksesta tänäkin vuonna, niin päätyi sitten äidin neulomaan torkkupeittoon. Toiveena oli iso peitto paksusta langasta ja vieläpä semmoisesta mitä on helppo hankkia koska siinä vaiheessa kun peittotilaus tuli, hääpäivä alkoi jo olla lähellä.

Novitan lankoja saa helposti ympäri Suomen joten tytär haki sitten Isoveli-lankaa jonka käytin kaksinkertaisena. Koska lankaa tarvittiin paljon ja mielellään samaa värierää, kauppa tilasi langat ja toimituksessa meni vielä muutama päivä. Tytär osti lankaa tasan 2 kiloa ja jäljelle jäi hapsujen jälkeen alle puoli metriä, laitoin tosin reunahapsuihin useamaan langan kuin muualle.

Sain langat juuri kesän kuumimpaan aikaan ja niinä kuumina päivinä tämä on myös neulottu. Onneksi puikotkin olivat isot, peräti 12 mm, joten neulomisaika yhtä päivää kohti oli ihan siedettävä, neuloin aamupäivällä ja myöhään illalla pihan varjoisimmissa paikoissa. Tähän peittoon on siis neulottu kesän kuumimmat päivät, toivottavsti se lämmittää saajia talven kylmyydessä.

Malliksi tytär valitsi Novitan Talvi 2009-lehdestä löytyvän palmikkopeiton, saman ohjeen jolla olen tehnyt tyttärelle torkkupeiton muutama vuosi sitten. Enkä yhtään muistanut aloittaessa että olen muokannut tuota ohjetta tehdessäni, lehden ohjeessa palmikoita on 6 ja molemmat reunat ovat erilaiset (Ravelryn ohjesivun kuva on siitä tyttären peitosta jossa palmikoita 7).

Olin jo neulonut alkukerrokset kun huomasin ohjeen epäsymmetrisyyden ja koska tapoihini ei kuulu purkaminen eikä uudelleen aloittaminen, päätin muokata ohjetta sopimaan siihen silmukkamäärään millä olin aloittanut. Lisäsin peiton keskelle sydänpalmikon jollaisia neuloin jo viime kesänä. Jouduin lisäämään muutamia silmukoita mutta palmikko-ohjeessa siitä on oikeastaan vain etua että aloitusreunassa on vähän vähemmän silmukoita, muistin myös kaventaa ylimääräiset pois ennen loppureunusta.

Novitan villaiset langat tuoksuvat aika voimakkaasti lampaalle joten pesin peiton ennen hapsujen laittamista. Peitto vaaleni hieman mutta onneksi sävyeroa ei huomaa jos siitä ei tiedä, eikä välttämättä sittenkään. Vähän kyllä epäilytti että mitähän eläintä tämä lanka olikaan kun löysin lankaan kehrätyn höyhenen neuloessani. Höyhen oli tosin musta joten ehkä ihan koko erään lintua ei ole eksynyt.

Sukkasato-blogi kaipailee emoa tälle vuodelle, jos yhtään kiinnostaa niin sinne vaan ilmoittautumaan, olishan se kiva jatkaa satoiluperinnettä myös blogissa.