Onneksi on kuivausrumpu

Suunnilleen vuosi sitten sain valmiiksi pojan toivoman paidan. Loppukesästä tein pyynnöstä toisen ja syksyllä ostin langat kolmanteen. Ja tammikuussa aloitin sitten sen kolmannen paidan.

Kaksi ekaa paitaa tein Wollmeise DKsta joka on ollut käytössä hintansa arvoista. Ensimmäiseen paitaan tuli muutama nyppy mutta nekin lähtivät helposti pois eivätkä ole tulleet takaisin, toinen on ollut käytössä noin viisi kuukautta ja on edelleen kuin uusi.

Tämän kolmannen paidan tein Dropsin Merino Extra Fine langasta josta minulla ei ole aiempaa kokemusta ollenkaan. Neuletuntuma oli kuitenkin ihan kiva, tein paidan ihan samoilla puikoilla (3.5 mm), silmukkamäärillä ja mitoilla kuin kaksi edellistäkin. Lankaa kului aika tasan 700 g.

Sain paidan valmiiksi myöhään illalla, kastelin ja linkosin pesukoneella. Olisin pessytkin mutta kello oli jo aika paljon ja nukkumatti kutsui untenmaille. Nostin paidan koneesta saunan kaiteelle ja muistin sen vasta kun olin jo nukahtamaisillani. Puoliunisena kävin levittämässä paidan tasolle kuivumaan ja totesin että ei tainnut ihan onnistua. Paita oli joka suunnassa liki 10 cm isompi kuin kaksi aiempaa joita käytin mittana. Päätin antaa paidan kuivua sellaisenaan ja miettiä vasta aamulla mitä teen. Aamulla paita oli vielä hieman kostea ja kovin ison näköinen.

Ylisuurena paita olisi ollut käyttökelvoton joten rohkaisin mieleni ja heitin paidan kuivausrumpuun. 10 minuutin pyörimisen jälkeen paita näytti vieläkin aika isolta joten jatkoin kuivaamista täydellä teholla vielä vajaat 10 min ja kuivaajasta tuli kuin tulikin ulos melko kuiva ja aika täydellisen kokoinen vaate. Olisi ehkä kannattanut tehdä se mallitilkku ja vielä pitemmän kaavan mukaan pesun ja kuivauksen kanssa. Seuraavan paidan väriä mietitään jo kovasti.