Sukkaisaa syksyä

Tänä vuonna keräilen sukkasatoa vain Ravelryssä. Sukkia on puikoilla koko ajan ja valmiita parejakin on jo aika monta. Ihan kaikkia en voi kuitenkaan vielä esitellä koska osa on hyvin salaisia testineuleita.

Testisukkien ohessa yritän neuloa Nalle- ja Seiskaveikkavarastoani pienemmäksi. Ihan vaan perussukkia vaikka jouluksi.

Ensimmäisenä käteen sattui uudehko ostos, taannoisella Jyväskylän reissulla ostin pari kerää Nallea. Toinen keristä päätyi jo miehelle sopiviksi sukiksi. Olin tehnyt ekan sukan kärkikavennuksiin asti kun aloin epäillä että lanka ei ehkä riitäkään ihan kokonaiseen sukkapariin. Siispä lanka poikki, sukka pidikkeelle ja aloittamaan toista samanlaista.

Ja niinhän siinä kävi että se eka piti neuloa loppuun vähän erivärisillä raidoilla. Kerä kuitenkin riitti molempiin sukkiin, lankaa ei jäänyt edes päättelyjen jälkeen yhtään kun kaikki hännät olivat n 5 cm pitkiä. Näin vois kyllä mieluusti käydä useamminkin, tosin siitä riittääkö, eikö riitä tunteesta en kyllä tykkää yhtään.

Paksuhkojen perussukkien välissä neulon aina muutaman junasukkaparin. Kelta-oransseissa lankana Lanett ja sinikirjavissa merino-kashmir-sukkalangan jämät. Ja kyllä kai nyt on syksy vaikka lämpötila on kovin kesäinen, puiden lehdet alkavat värjäytyä ja pudota maahan.

Sukkasotaa

Ravelryssä alkoi syyskuun alussa Sock Sniper sukkavaihto/-sota. Ilmoittauduin jo keväällä ja olen lueskellut viime vuoden kisaraportteja pitkin kesää. Elokuun viimeisellä viikolla kaikki osallistujat saivat parinsa tiedot. Mulle sattui pari jolla on aika paljon isommat jalat kuin mulla joten neulottavaa oli tällä kertaa hieman tavallista enemmän.

Kisa alkoi amerikkalaisten aikataulun mukaan joten me eurooppalaiset saimme ohjeet käsiimme vasta aika myöhään iltapäivällä. Malleja oli valittavana tänäkin vuonna viisi. Yhden  hylkäsin heti, koska varpaista aloitettavat sukat ihan erikokoiseen jalkaan kuin itselle on aika mahdoton tehtävä. Valitsemani lanka oli myös aika yksiväristä joten pari raidallista lankaa vaativaa mallia hylkääntyi myös. Lopulta valittavana oli kaksi mallia joista valitsin sitten nämä aika perinteiset pitsisukat. Aika moni kisaajista on muuten päätynyt tähän samaan malliin.

Ideana tässä vaihdossa on neuloa sukat ja toimittaa ne kohteelle mahdollisimman nopeasti. Ensimmäinen osuma tuli jo toisena kisapäivänä kun eräs neuloja sopi toisen kanssa treffit ja vei samalla valmiin sukkaparin perille asti. Hän oli pyytänyt neulojakaveria ottamaan puolivalmiit sukat mukaansa, koska halusi muka nähdä toisenkin mallin. Tosiasiassa hän otti vaihdossa ne puolivalmiit mukaansa koska tässä kisassa sukat lähettänyt jatkaa niitä keskeneräisiä ja lähettää ne sitten taas sen alkuperäisen kohteensa kohteelle.

Itse sain sukat valmiiksi tiistaina ja ehdin postiin ennenkuin laatikko tyhjennettiin. Nämä sukat on siis matkalla vielä muutaman päivän ajan, toivottavasti perillä jo alkuviikosta. Parit ovat salaisia joten mullekin voi olla sukat jo tulossa. Odotan siis joko mulle tehtyjä valmiita sukkia tai mun kohteen keskeneräisiä tai jopa mun kohteen kohteen keskeneräisiä. Sukat on kuvissa kastelematta ja pingoittamatta, viimeistelyyn ei nyt riittänyt aikaa.

Malli: Zoe
Lanka: Lanitium ex Machina Basic Sock väri Sterling
Puikot: 2.5 mm ja 2.25 mm

Sukat matkasivat aika kauas joten sain liimata kuoreen monta postimerkkiä.

Pieni sininen

Mun kesääni on jo vuosia kuulunut yhden tai useamman työn virkkaaminen. Tänä kesänä en ole tainnut virkata mitään, oikea käsi on niin kipeä että virkkaaminen ei vain onnistu. Viime kesänä valmistuneille hipoille olisi kuitenkin pitänyt saada vielä yksi kaveri joten siksi käsiongelma harmitti vielä enemmän.

Onneksi virkatun hipon suunnittelija on suunnitellut ohjeen myös neulottuun hippoon. Ja kaikenlaisten sukkakisailujen välissä mulla oli myös aikaa käyttää tuota ohjetta. Tässä hipossa taitaa olla ihan sama määrä paloja kuin virkatussakin, ja vaikka olen tehnyt niitä virkattuja aika monta jouduin silti katsomaan ohjeesta minkälainen pala mihinkin tulee.

Päättelin langanpäät aina kunkin palan valmistuttua ja seuraava pala neulotaan aina kiinni edelliseen joten kun viimeinen pala oli valmis ei ollut mitään pääteltävää tai yhteenommeltavaa, piti vain tehdä korvat ja kiinnittää silmät.

Langaksi valitsin Toikan merseroidun puuvillalangan jonka olen ostanut monta vuotta sitten Tampereen messuilta. Olen tehnyt tästä samasta kartiosta aiemmin boleron itselleni ja lankaa on jäljellä vieläkin vaikka kuinka paljon. Puvillaisena hippo tuskin nyppyyntyy mutta silmukoiden poimiminen ja yhteenneulominen oli hankalaa kun lanka ei jousta yhtään.

Malli: Knitapotamus the Knitted Hippo ohje englanniksi samoin kuin se virkattu, mutta tässäkin ohjeessa on hurjan paljon selkeitä kuvia ja kaikkiin tarvittaviin paloihin on kaaviot
Lanka: Merseroitu puuvillalanka Toikalta, lankaa kului 60 grammaa ja koska lanka on suunnilleen ohuen sukkalangan vahvuista (420 m/100g) kerästä sukkalankaa saa helposti hipon
Puikot: 2 mm pyöröpuikko

Tämä hippo on kooltaan aika pieni, paljon pienempi kuin suurin osa niistä virkatuista. Paksummalla langalla ja isommilla puikoilla saa toki tehtyä vaikka kuinka ison otuksen.

Harmaita villasukkia

Tänääkin on ollut jo kovin syksyinen päivä. Muistelenpa siis hieman parin viikon takaista kesän viimeistä hellepäivää.

Vietin koko päivän yksin mökillä. Keräsin marjoja, kävin uimassa, otin aurinkoa ja neuloin. Aivan ihana kesäpäivä siis ja lämpöäkin oli melkein tuplasti se mitä tänään.

Näistä kuvien sukista neuloin yhden ihan kokonaan mökillä, toisesta puolet ja aloitin myös tuon toisen parin. Sukat on tehty Novita Usva langasta jonka koostumus on perinteisen sukkalangan mutta jossa ei ole kierrettä oikeastaan ollenkaan.

Lyhyempivartiset sukat aloitin varresta, vähän harmittaa kun niistä tuli noin kovin eriväriset mutta eiköhän ne parina mene. Pitkävartiset aloitin varpaista, tarkoitus oli käyttää koko kerä mutta otin sitten kuitenkin välistä pois pätkän lankaa ja toivoin enemmän samanvärisiä sukkia mutta ei nyt sitten nämäkään oikein onnistuneet. Lankaa kului yhteensä vähän alle kaksi kerää, pidempiin meni ehkä kokonainen kerä, saattoi mennä enemmänkin.

Lanka oli vähän hankalaa neuloa, puikoille tuli aina välillä vain osa langasta. Mulla oli 3.5 mm puikot käytössä kun toivon että tivistä neulomalla sukat kestäisivät vähän paremmin. Mulla on vielä tätä samaa lankaa eri värisenä vaikka kuinka monta kerää jäljellä, mikä lie harhaostos.

Perinteinen kesäkäsityö

Olen jo useampana kesänä neulonut tai virkannut sängynpeiton tai torkkupeiton ja joskus jopa useampia. Tästähän on siis tulossa ihan jokakesäinen perinne.

Tytär mietti kovasti mitä antaisi ystävälleen häälahjaksi ja koska olen luvannut neuloa hänelle tilauksesta tänäkin vuonna, niin päätyi sitten äidin neulomaan torkkupeittoon. Toiveena oli iso peitto paksusta langasta ja vieläpä semmoisesta mitä on helppo hankkia koska siinä vaiheessa kun peittotilaus tuli, hääpäivä alkoi jo olla lähellä.

Novitan lankoja saa helposti ympäri Suomen joten tytär haki sitten Isoveli-lankaa jonka käytin kaksinkertaisena. Koska lankaa tarvittiin paljon ja mielellään samaa värierää, kauppa tilasi langat ja toimituksessa meni vielä muutama päivä. Tytär osti lankaa tasan 2 kiloa ja jäljelle jäi hapsujen jälkeen alle puoli metriä, laitoin tosin reunahapsuihin useamaan langan kuin muualle.

Sain langat juuri kesän kuumimpaan aikaan ja niinä kuumina päivinä tämä on myös neulottu. Onneksi puikotkin olivat isot, peräti 12 mm, joten neulomisaika yhtä päivää kohti oli ihan siedettävä, neuloin aamupäivällä ja myöhään illalla pihan varjoisimmissa paikoissa. Tähän peittoon on siis neulottu kesän kuumimmat päivät, toivottavsti se lämmittää saajia talven kylmyydessä.

Malliksi tytär valitsi Novitan Talvi 2009-lehdestä löytyvän palmikkopeiton, saman ohjeen jolla olen tehnyt tyttärelle torkkupeiton muutama vuosi sitten. Enkä yhtään muistanut aloittaessa että olen muokannut tuota ohjetta tehdessäni, lehden ohjeessa palmikoita on 6 ja molemmat reunat ovat erilaiset (Ravelryn ohjesivun kuva on siitä tyttären peitosta jossa palmikoita 7).

Olin jo neulonut alkukerrokset kun huomasin ohjeen epäsymmetrisyyden ja koska tapoihini ei kuulu purkaminen eikä uudelleen aloittaminen, päätin muokata ohjetta sopimaan siihen silmukkamäärään millä olin aloittanut. Lisäsin peiton keskelle sydänpalmikon jollaisia neuloin jo viime kesänä. Jouduin lisäämään muutamia silmukoita mutta palmikko-ohjeessa siitä on oikeastaan vain etua että aloitusreunassa on vähän vähemmän silmukoita, muistin myös kaventaa ylimääräiset pois ennen loppureunusta.

Novitan villaiset langat tuoksuvat aika voimakkaasti lampaalle joten pesin peiton ennen hapsujen laittamista. Peitto vaaleni hieman mutta onneksi sävyeroa ei huomaa jos siitä ei tiedä, eikä välttämättä sittenkään. Vähän kyllä epäilytti että mitähän eläintä tämä lanka olikaan kun löysin lankaan kehrätyn höyhenen neuloessani. Höyhen oli tosin musta joten ehkä ihan koko erään lintua ei ole eksynyt.

Sukkasato-blogi kaipailee emoa tälle vuodelle, jos yhtään kiinnostaa niin sinne vaan ilmoittautumaan, olishan se kiva jatkaa satoiluperinnettä myös blogissa.

Uusia ja vanhoja ostoksia

Helteet on tainneet vihdoin hellittää, muutamana aamuna on jo pitänyt vetää villasukat lämmittämään viluisia varpaita. Uusia sukkia ja lapasia vanhoilla malleilla on ehkä piankin puikoilla kun ostin ihanan kotimaisen perinneneulekirjan Sukupolvien silmukat. Kirjassa on myös useampia virkattuja malleja joita haluan ehdottomasti kokeilla jos vain kädet kestää. Kiva kun perinteitä näin välitetään uusille sukupolville.

Kirjan lisäksi postissa odotti viikolla myös lankaa. Wollmeisen nettikauppa jäi lomalle ja juuri ennen lomaa siellä oli alennuksessa We're different ylläripusseja. Siis kokeilueriä ja eriä jotka ei ihan vastaa alkuperäistä väriä. Langat olivat ylläreitä myös siinä mielessä että voit valita väriryhmän (sininen, punainen, vihreä yms) mutta et sitä minkä värin saat. Luin myöhemmin kansainvälisestä ryhmästä että joitakin toiveita oli kyllä huomioitu. Tilasin neljä vyyhtiä DK lankaa ja säästin ainakin postikulut.

Tilasin kolme vyyhtiä väriryhmästä musta-ruskea-harmaa ja sain kaksi vyyhtiä nimetöntä harmaata, kokeiluerää siis ja vyyhdin ruskeaa, samaa Feldmaus väriä jota olen tilannut joskus ennenkin. Lisäksi tilasin vyyhdin väriryhmästä oranssi-keltainen ja tykkään kovasti saamastani Gänsefüsschen väristä. Oli oikein onnistuneet ylläriostokset.

Ja sitten niitä vanhempia juttuja. Lankavarastosta löytyi pussillinen Novitaa, seiskaveikkaa ja nallea. Onneksi sukkasato alkaa taas pian ainakin Ravelryssä joten saan ehkä kulutettua enemmänkin kuin tämän yhden kerän sukkalankaa.

Lankana siis taas kerran seiskaveikka, puikot 3 mm ja varressa ja jalan päällä 3 o, 1 n joustinta. Sukkien koko toivottavasti nuorelle naiselle sopiva.

Sukkavaihdosta ja pienestä kisailusta kiinnostuneille tiedoksi että vielä on muutama päivä aikaa ilmoittautua kansainväliseen Sock Sniper sukkavaihtoon. Vaihto on maksullinen, tulot menevät Lääkärit ilman rajoja järjestölle ja kisaajat saavat vähintään neljä (viime vuonna viisi) uutta sukkaohjetta ja tietenkin ne uudet sukat joltain toiselta neulojalta. Ohjeet voi ostaa myös osallistumatta vaihtoon.

Tapaamassa neulojia

Pitkin kesää meillä on ollut puhetta että viedään Jyväskylässä opiskeleva poika asunnolleen elokuun alussa niin että vielä ehtii asuntomessuille. Kun sitten huomasin että Titityy mainosti neuletapaamista elokuun 4. päivä, oli ajankohta päätetty. Minua ei nimittäin yhtään kiinnostanut talosta toiseen kiertely helteisenä kesäpäivänä mutta neuloa voin aina vaikka olis vähän lämpimämpikin.

Jo edellisenä iltana kerin vyyhdin kerälle ja kun vyyhdillä ollut kiva lanka näytti kerällä turhankin kirjavalta, etsin aamulla langalle sopivaa sukkaohjetta netistä. Yhden ohjeen latasinkin tabletille mutta päätin kuitenkin lopulta tehdä ihan vaan oman pään mukaan.

Loin silmukat kotoa lähdettäessä ja varsi oli noin puolivälissä kun päästiin Jyväskylään. Vähän jännitti kun kävelin kohti Titityytä, mutta kaupassa oli jo kivasti porukkaa ja sovin ihan hyvin joukkoon. Pihalla oli laitettu varjoon tuoleja ja muutama pöytä ja päädyin sinne istumaan sukantekeleeni kanssa.

Paikalla oli muutama neuloja jotka tunnistin netistä, en huomannut esitellä itseäni ihan alussa kun muutkaan eivät niin tehneet. Lopussa kuitenkin kerroin kuka olen, kun mua ei taatusti tunnista niistä muutamasta vanhasta kuvasta joita olen nettiin laittanut. Oli kyllä kiva tavata livenä netistä tuttuja tyyppejä.

Sukkia neuloin pitkin päivää ja mietin samalla koko ajan miten jatkan seuraavaksi. Kantapääksi päädyin tekemään tämmöisen mihin ei tehdä erillistä kantalappua. 

Laskin vähän väliä silmukoita jotta sain myös kantapohjan silmukkamäärän täsmäämään. En tiedä onko tuo nyt minkään ohjeen mukainen mutta aika sopiva siitä tuli.

Osasin toki varautua siihen, että tästä langasta tulee aika kirjavat sukat, kutakin väriä oli niin kovin pieni pätkä. Mulle nämä on ihan väärän väriset mutta eiköhän näillekin joku käyttäjä löydy, sukissa menee kyllä vähän räikeämpikin väriyhdistelmä.

Kun olin saanut sukat kuvattua, huomasin yhdessä kukassa pienen leppäkertun joka yritti kovasti päästä kiipeämään ylöspäin. Pikkuinen taivalsi vuorotellen lehtien ala- ja yläpinnoilla. Muutaman kerran teki kyllä mieli sanoa että lentäen olisit jo perillä. Samassa kukassa oli muuten ainakin sata muutakin ötökkää.