Kesähepene

Kesäkuun lopulla, kun neulefesterit lähestyivät kovaa vauhtia, päätin neuloa itselleni ponchon johon olin ihastunut jo toukokuussa kun Suuri Käsityö lehti ilmestyi.

Langaksi valitsin muutama vuosi sitten ostamani puuvilla-bambusekoitteen. Tein pikaisen mallitilkun ja aloitin neulomisen sunnuntaina, vajaa viikko ennen festareita.

Viikko oli töissä aika kiireinen ja en jaksanut neuloa ihan niin ahkerasti kuin olin ajatellut. Poncho on tehty kahdesta suorakaiteen muotoisesta palasta (molemmat samanlaisia ja vähän ennen loppua päätellään noin puolet silmukoista) ja sain toisen palan valmiiksi vasta myöhään perjantai-iltana tai siis aikaisin lauantaiaamuna.

Onneksi olin jo kastellut ja venytellyt ekan kappaleen aiemmin joten vain toinen pala oli hieman kostea kun aloin yhdistellä palasia lauantaiaamuna. Jos tää näyttää vähän hätäisesti kokoonkursitulta niin se myös on sitä. Päättelin langanpäät autossa matkalla kohti Jyväskylää ja toivoin että sain kaikki piiloon.

Väri on todellisuudessa vähän vihreämpi, ihan kivan kesäinen. Sain muutaman kommentin tästä Jyväskylässä ja tykään itse kovasti. Käyttövaate tämäkin.

Malli: Lincys lacey poncho, linkki Katian nettisivulle mutta ohje suomeksi Suuri Käsityö 5/18
Lanka: Hjertegarn Blend Bamboo vähän alle 300 g isommalla silmukkamäärällä pienemmän koon mitoilla
Puikot: 4 mm pyöröpuikko

Väriä elämään

Olen käyttänyt vuosikaudet yhtä ja samaa villapaitaa ulkoiluvaatteena talvisin. Nyt se paita alkaa hajota ja koska en mielelläni parsi mitään (tuon paidan kyllä parsin vielä joskus) niin päätin tehdä uuden paidan.

Mallia mietin kauan. Vanha paita on Könösen mallilla tehty ja mietinkin toisen samantapaisen tekemistä kunnes näin hyvin suositun ponchopaidan Ravelryssä.

Sitten vain etsin sopivat langat. Löysin kaksi hyvin samanlaista vyyhtiä vironvillaa, nämä olen ostanut joskus tehdäkseni kirjoneulepaidan mutta koska se on vieläkin tekemättä niin päätin käyttää langat kaksinkertaisena ulkoilupaitaani.

Värikkäät langat on paksua Pirkkalankaa, värit ei ole livenä ihan noin kirkkaat mutta en nyt jaksa säätää.

Paidasta tuli aikalailla semmoinen kuin ajattelinkin, jätin viimeisiä lisäyksiä tekemättä ja tein helmasta pidemmän kuin ohjeessa. Kyllä tällä varmaan muutaman vuoden pärjää, sopii autoiluun eikä kaupassa käydessäkään tarvi kovin paljoa käsiä heilutella joten sinnekin käy.

Hihat alkaa vähän kyynärpään jälkeen ja niissä on sen verran pituutta että niitä voi vähän nostaa jos käsiä pitää liikutella enemmän. Malli näyttää näin tasona vähän hassulta mutta istuu oikein mukavasti päällä.

Malli: Ninilchik Swoncho
Langat: Vironvilla n 400 g (kaksinkertaisena) ja Paksu Pirkkalanka, n 100 g/väri
Puikot: 4 mm pyöröpuikko

Alina

Ihan vielä ei tule Hollywood-raporttia  vaikka tänään onkin ollut varsinainen Hollywood-päivä, ostin jopa lankaa josta ehkä teen tulevan neuleeni :)

Mutta nyt pysytään otsikon aiheessa. Työkaveri pyysi jokin aika sitten ohjetta ponchoon jonka olen tehnyt muutama vuosi sitten. Epäili kyllä että ei ehkä ehdi saada tuota valmiiksi ennen lomaansa jonne tarvitsi lisälämmikettä. Minäkin ehkä epäilin koska aloitin viikonloppuna Alinan sattumalta työkaverille sopivan värisestä langasta. En tosin ollut ajatellut tekeväni vielä silloin tuota huivia just tälle työkaverille.

Kysäisin sitten maanantaina onko neule valmistunut, no ei ollut edes aloitettu selkäkivun takia. Työkaveri sanoi sitten leikillään että sähän teet mulle sen ponchon. Jolloin tietenkin päätin että annan tekeillä olevan Alinan hänelle.

Tiistai-iltana Alina sitten valmistui ja siitä tuli aika reilun kokoinen:



Lankana Novitan Rose-mohair jota kului 4.5 kerää, viimeinen puolikas kului reunavirkkaukseen. Käytin 4 mm pyöröpuikkoa ja koukku oli 5 mm.

Kun olin saanut langanpään pääteltyä, sovitin huivia peilin edessä ja niin mulla välähti. Tämähän on poncho. Siispä nappivarastolle ja muutaman napin ompelu ja tuloksen oli sitten tämä:



Kuva on aivan surkea, otettu aamuhämärissä salamalla. Mutte poncho on oikeasti tosi kiva, väri sopii työkaverille todella hyvin ja koko on just eikä melkein. Lomalle lähti siis iloinen uuden ponchon omistaja :)



Ja töissä oli monta ihastunutta työkaveria, tilauksesta olisin saanut tehdä näitä vaikka kuinka monta. Mutta tilaustyöt on mulle kuin myrkkyä joten kieltäytyminen ei ollut vaikeaa.