Perinteistä

Suuri Käsityö lehti, Tampereen Messut ja Pirkanmaan Kotityö järjestivät tänäkin vuonna sukkasuunnittelukilpailun. Huomasin kilpailukutsun aika myöhään ja koska olen oikeasti hirveän huono piirtämään en ensin aikonut osallistua koko kisaan. Enhän minä osaa tehdä sukkia jotka kuvastaa meidän isänmaata.

Hetken asiaa haudottuani päätin lähestyä aihetta vähän eri suunnasta, suunnittelisin sukat joiden kuviot on niin perinteisiä että sukista tulisi ajattomat, sellaiset jotka mun iso-isoäiti olisi voinut tehdä tai joku lapsenlapsenlapsi tekisi joskus tulevaisuudessa.

Tulevaisuutta me ei tosin voida tietää mutta joku esiäiti olisi kyllä voinut käyttää ihan samanlaisia kuvioita omissa sukissaan. Löysin nämä kuviot Eeva Haaviston keräämästä lapaskirjasta Sata kansanomaista kuviokudinmallia. Perinteisiä kuvioita siis mutta yhdistelin niitä sitten ei ehkä niin perinteisellä tavalla. Ja valmiita sukkia katsellessa tajusin että hyvinhän nämä kuvaa 100 vuotiasta Suomea, on kasveja ja lumihiutaleita, väreissä myös teollisuutta ja tuo takaosan verkko vois vaikka kuvastaa tätä nykyajan verkostoitumista.

Sukkien pääväriksi valitsin harmaan koska suomalaiset nyt vaan tykkää harmaista sukista. Otin toki mukaan myös Suomenlipun sinisen ja valkoisen ja sitten vielä lisää harmaata ja tummansinistä.

Piirtelin kuvioita ruutupaperille ja laskin sopivia silmukkamääriä. Kylläpä olikin taas vaihteeksi kiva tehdä jotain ilman valmista ohjetta, ihan oman pään mukaan.

Sain sukat valmiiksi ja pistin postiin. Kun huomasin Instagramista että sukat on menneet perille, kerroin asiasta myös neulojaystävälle joka arvasi heti mitkä kuvan sukista on mun tekemät. Olen siis ehkä alkanut toistaa itseäni. Mutta ei se haittaa, mun mielestä näistä tuli kerrankin sellaiset mitä halusinkin tehdä.

Viimeistään Tampereen Messuilla sitten selviää miten mun kävi tässä kisassa, parhaani yritin, katsotaan mihin se riittää.